Sumun ja Usvan tarinoita

Ollessani lastentarhanopettajan sijaisena Steiner-päiväkodilla tulin keksineeksi omia pienen pieniä unisatuja. Siellä oli nimittäin tapana, ettei lapsille luettu satuja ennen päiväunia, vaan niitä kerrottiin. Niinpä aluksi tutustuin kotona yhteen satukirjaani, jossa oli todella lyhyitä satuja. Painoin sadusta pääpiirteet mieleeni ja kerroin sen sitten lapsille niin kuin sen muistin. Sitten joskus minun tuli kuitenkin kerrottua joku hassu tarina, mikä oli tapahtunut koirilleni.  Silloin minulla oli kaksi whippet-rotuista koiraa Asterix ja Leevi, mutta nykyään enää Leevi porskuttaa elämässä eteenpäin -hänkin jo kovasti ikääntynyt.

Joka tapauksessa aloin kirjoittaa näitä tarinoita itselleni muistiin. Halusin, että ne ovat jotenkin sadunhohtoisempia kuin se tilanne, missä ne oikeasti tapahtuivat tosielämässä, niinpä keksin Sumun ja Usvan tarinat. Nimet olin kuullut aikoinaan eräillä toisilla whippeteillä ja minusta ne oli somat.  Leevistä tuli Sumu, Assusta Usva, minusta Tonttumaan Orvokki-tonttu ja miehestäni Onni tonttu. Myös lapsuuteni kodin Caro koira pääsi joihinkin tarinoihin mukaan nimelllä Rekku.

Tarinat kertovat mm. Usvan tulosta tonttujen taloon ja myös Sumun tulosta tonttujen pariin,

Sumun kuplien puhaltamisesta vesikuppiinsa,

Sumun järsimisinnosta tonttujen kenkiä kohtaan -ja myös tuvan tapetteja kohtaan,

Sumun innosta nuolla jokaista kirjan sivua, kun Orvokki oli lukemassa kirjaa ja kääntäessä sivua,

Sumun ja Usvan jättisuuren kepin kannosta yhteistuumin pitkin kaupunkia (keppi pysyi hyvin tasapainossa, kun se oli yhdestä päästä Sumun ja toisesta päästä Usvan suussa),

herkkupalojen tonkimisesta nenällä ruokakupista niin että nenän päihin jäi iso kasa ruokaa,

Joulusta, Uudesta Vuodesta, ilotulituksista,

syksyn lehtien jahtaamisesta, kepinheitto leikeistä ja uimisesta, kivien syömisestä, vauvojen tutin imemisestä,

palosireeninä huutamisesta kesken unien, nuotiosta leijuvan "hiilen" haistamisesta, väsyneenä punaiseksi muuttumisesta, korkealle hyppäämisestä, peräkanaa juoksemisesta, oravien ja jänisten jahtaamisesta, koirien vaatteista, pyörän vieressä juoksemisesta, tonttujen vetämisestä perässä luistimilla, peiton alla nukkumisesta,

ja muistoista, kun Usva oli pienen pieni pentu ja leikki ison Rekku-koiran kanssa roikkumalla pienillä hampaillaan Rekun huulesta, jolloin Rekku hyvä kuin huomasi koko koiraa ja jatkoi vaan kävelyään, niin että Usva roikkui melkein ilmassa..

Tarinat eivät kovin kummoisia ole, mutta lapset pitivät niistä valtavasti. Myös laulut, joita tuli keksittyä sitä mukaa, kun lauloi, olivat lasten mielestä parhaimpia..

"Onnea on karkinsyönti."