Kaverini ja kälyni on jo pitkään maininnut minulle siitä, kun en tee postauksia niistä töistä, joita olen tehnyt. No, tällä on selvästi ollut vaikutus, kun eilen sitten hänen käynnin jälkeen järjestin tietokoneella valokuviani. Vielä on paljon tekemättä, kun minulla on postauksia viime syksyltä asti, mutta oikeilla raiteilla sentään. Onhan minua itseänikin inhottanut tosi paljon, etten ole saanut postattua. Kun on aina liian monta rautaa tulessa. Mutta jos nyt saisin aikaiseksi postattua nämä vanhat kuvat, niin sitten pitää tehdä niin, että uuden kortin tms. teon saa aloittaa vasta sitten, kun edellisen on postannut.
Ja tosi sopivasti kälyni sinnikkyyden kunniaksi seuraavana postausvuorossa oli juurikin hänelle ja hänen miehelleen tekemäni kortti. Tämä on ensimmäinen kortti, minkä olen The Ultimate Crafter's Companionilla tehnyt. Olin kyllä aika tyytyväinen muutamasta pikku epäonnistumisesta huolimatta.
Nyt kun latasin nuo kaikki kuvat tänne, niin tuli ihan pikkuinen sellanen tunne, että jos osaisi valokuvien määrässä karsia, niin tämä postaaminenkin olisi aika paljon helpompaa ja nopeampaa eikä jäisi niin paljon kuvia postaamatta. Mutta sitä karsimista olen yrittänyt opetella kaikessa koko ikäni enkä usko, että se tulee siitä miksikään muuttumaan. ;)
Tässä ensimmäisessä kuvassa on korttiin tekemäni paksu kirjekuori. Nyt en millään muista, miksi näitä kutsutaan... Ylhäällä olevat kaksi nuuttausviivaa ovat hutivetoja.
Lähikuvaa kuoren embossaussydämestä (kuva jäi näköjään nurinpäin):
Tässä lähikuvassa vielä kuvattu kuoren paksuutta:
Ja tässä kuori etupuolelta. Skräppäyspaperi ostettu Tiimarista, stanssattu kuvio saatu KK-ystävältä.
Tässä kuori sisäpuolelta. Toinenkin paperi Tiimarista, boordinauha saatu.
Jälleen kuva nurinpäin. Pahoittelut. Lähikuvaa rahataskusta (ensimmäinen ikinä tekemäni):
Ja nyt itse asiaan. Kortin ilmaiseksi saamani Sarah Kayn leimakuvan valitsin, koska tiesin morsiamen pitävän niistä. Kovin perinteinen hääleimakuva se ei ole, mutta halusin sen kuitenkin siihen. Mielestäni se kuitenkin tavallaan sopi hääkorttiin ja kirjan lukeminen sopi myös, koska morsian tykkää paljon lukemisesta ja sulhanen myös. Leimakuvan alla samaa punaista paperia kuin kirjekuoressa. Sen alla oleva Tiimarin viininpunainen kartonki, johon olen ruskealla leimannut koukeroita. Stanssatun ilmaiseksi saamani kuvion tuputtelin ruskealla leimasinvärillä ennen tekstin kirjoittamista. Sen alla olevat saamani kaksi ruskeaa sydäntä sopi mielestäni täydellisesti väreihin. Yläkulmaan vielä melkein samansävyinen saatu sydän -haaraniitti. Kortti on kiinni Tiimarista ostetulla nauhalla. Samaa nauhaa lisäsin vielä leimakuvan alle kuin kahdeksi pieneksi lipuksi. Ne kuvastavat morsianta ja sulhasta.
Lähikuvaa:
Kun kortin avaa, on siinä monta "sivua". Ensimmäisellä sivulla otsikko: "Onnellisen avioliiton resepti." Tekstin kirjoitin jollain kallikrafia -aakkosilla, mutta en muista enää nimeä. Tekstipaperi tuputettu leimasinvärillä. Kiinnitys meni vähän mönkään; paperi on rutussa ja kenottaa liikaa toiselle puolelle. Punainen paperi jälleen samaa kuin aiemmissakin. Paperivalinnat tässä eri tavalla kuin seuraavissa kuvissa. Sivuja kun oli pariton määrä enkä halunnut että kahdella vierekkäisellä sivulla on samanlaiset paperit, kun muuten kortissa joka toinen sivu on punasävyinen ja joka toinen beigesävyinen. Siksi päädyin tälle otsikkosivulle sitten laittamaan sekä tuota beigeä että punaista -yhtenäisyyttä tuomaan koko korttiin.
Vähän laajempaa kuvakulmaa:
Ääriviivatarraa koristeena:
Reseptin ainesosien alle samoja koukeroita kuin kortin etukannessa. Tässä beige paperi on samaa kuin aiemmassa kuvassa taustalla oleva paperi. Ja takana yksiväristä beigeä paperia.
Seuraavassa samaa punaista ja takana yksiväristä punaista paperia, koukerot beigenä.
Ja tässä kortti yläpuolelta kuvattuna. Tästä näet, miksi kortin nimi on tähtikortti.
Ja tässä vielä kokonaisuus sivulta kuvattuna, kun kortti on auki:
Kortin etukannen nauhalla saa kortin aukinaisenakin pysymään muodossaan:
Ja tässä vielä takakansi. Stanssattu sydän saatu ja tuputettu ruskealla. Tuolloin signeerasin vielä hieman eri tavalla kuin nykyään. Ensimmäisenä Kiinasta ostettu leimasin, jossa lukee päällimmäisenä Outi ja alimmaisena nimeni kiinaksi. Sen alla OK ja vuosiluku ja sen alla vielä Käsin tehty -leimasinjälki.
Onnellisuuslistani näkyy olevan jossain hukassa, joten onnellisia lausahduksia tulee sitten, kun listani haluaa tulla löydetyksi.
Kiitos,
että kävit lukemassa höpinöitäni!
Olisi todella mukava,
jos vielä jaksaisit ilahduttaa minua kommentilla,
kiitos!