Uusiokäyttö

Minusta on hauskaa puuhaa yrittää keksiä jollekin tavaralle tai sen osalle, mille minulla ei ole enää käyttöä, jokin uusi käyttötarkoitus. Tämä tapa on peruja äidiltäni. Totuin lapsena siihen, kun äitini ja tätini keksivät monesti yhdessä esim. jollekin vaatteelle uuden käyttötarkoituksen. Jos oli kyse mekosta, josta en enää pitänyt tai joka ei enää sopinut minulle, tehtiin siitä pusero jne. Vaatteiden muokkaamisessa minulla tosin ei ole itselläni mitään kokemusta. Villasukat osaan parsia ja napit laittaa paikalleen, mutta siihenpä se melkein jääkin. Ompelukone minulla on, mutta en ole koskaan käyttänyt sitä... Olisi kyllä ihana oppia tekemään kaikenlaista tuollaista käsityötä.

Nykyäänhän puhutaan kovasti ekologisuudesta, mutta ennen vanhaan oli varmasti etupäässä kyse vain säästämisestä ja ylipäätään siitä ajatusmaailmasta, ettei mitään heitetä hukkaan. Minulle uusiokäytöstä tulee hyvä mieli, kun saa olla luova. Mutta toki on lisäksi myös mukavaa olla ympäristöystävällinen. Tietysti aina ei keksi, mihin tavaraa voisi käyttää uudelleen ja silloin se menee roskiin. Tai sitten joku tavara, mikä näyttää potentiaaliselta, mutta ei tuo juuri sillä hetkellä mieleeni mitään ideoita, saa mennä varaston hyllylle odottamaan.

Esimerkiksi nyt viime viikolla ostimme uuden vaipanvaihtoalustan, kun edellinen oli niin repeytynyt. Ei tullut mieleenkään, että olisin heittänyt alustan sen kummempaa ajattelematta roskiin. Niinpä leikkasin muovisesta alustasta kauniit ankan ja kukkien kuvat pois. Aion tehdä niistä myöhemmin postikortteja.

Minullahan on haitarikansio tällaisille korttimateriaaleille. Siellä on omat väliköt esim. kukille ja eläimille. Kansion lisäksi minulla on kyllä todella kattava määrä kaikenlaisia askartelumateriaaleja valmiina odottamassa korttien ym. tekoa. Tälläinen haitarikansio minulla on myös valmiille korteille (tai siis kolme haitarikansiota). Siellä on omat välikkönsä joulu-, syntymäpäivä-, ystävänpäivä-, isänpäivä- ja äitienpäiväkorteille ja monille muille. Kylläpä löytyy helposti kortti joka tilanteeseen eikä tarvitse plärätä kaikkia kortteja läpi. Siinä menisi nimittäin aikaa, koska kortteja on todella paljon.

Joka tapauksessa alustan pehmusteosat otin irti. Osasta paloista äitini tekee ehkä tyynyjä (ei siis nukkumiseen tarkoitettuja). Loput muovista meni roskiin.

Korttien tekeminen on minun lempipuuhaa. Siinä käytän monesti mitä kummallisimpia juttuja. Esimerkiksi vanhoja korviksia ja koruja. Myös tuohi, pitsi, napit, kankaat, nauhat, puupalat, simpukat ja monet muut saavat uuden elämän kortteina. Niistä korteista tuli mun mielestä tosi hauskan näköisiä. Lähes kaiken pikku tilpehöörin voi hyödyntää korttien tekemiseen.

Muutama pahvilaatikko minua odottaa tuolla varastossa. Kaksi laatikkoa on varattu käsinukketeatterin esityslavaksi (toinen ihan tavallinen esirippulava ja toinen ehkä linna) ja kolmannesta jättisuuresta laatikosta haluaisin tehdä lapsille joko television, jonka sisään voisi mennä esittämään vaikka uutisten lukijaa tai sitten kioskikojun. Kun vain jossain välissä ehtisi..

Joskus myöhemmin ehkä laitan tänne kuvia niistä jutuista, mitkä ovat menneet uusiokäyttöön.

"Onnea on kirjeiden saaminen."