En ole koskaan nähnyt kovinkaan kummoista vaivaa pääsiäisnoitien kulkemista ajatellen, hyvä kun olen muistanut ylipäätään mitään hommata varalle. Viime vuonna kuitenkin innostuin tekemään tuollaisia pikku nyyttejä.
Popcornit tuli mieleen siitä, kun itse lapsena kiertelin noitana ja sain ala-asteen luokanopettajaltamme joka vuosi popcorneja. Niitä sai ottaa itse ämpäristä. Minusta oli hurjan kiva saada popcorneja. Vaihtelu virkistää sen kaiken makean keskellä. Niinpä päätin itsekin tehdä samoin. Laitoin popparit vaan tuollaisiin pusseihin.
Lisäksi pussitin minisuklaamunia. Molempia pusseja sai halutessaan ottaa yhden. Pussit olivat minulla tuollaisessa korissa, mistä niitä tarjoilin. Minulle tuli hyvä mieli; toivottavasti saajatkin ilahtuivat..
Kerran saimme muuten lapsena noidan palkaksi oikean kananmunan. Yritimme siskoni kanssa selittää mummolle, mitä yleensä ihmiset antavat, mutta hän tuntui ymmärtävän pääsiäismunan hieman väärin..
Ja eräs nainen uhkasi soittaa poliisit, kun tulimme heidän pihaan.. Se oli aika pelottavaa. Yritimme selittää asiaamme, mutta ei hän halunnut kuunnella, vauhkosi vaan.. Ihmeellistä porukkaa. Rauhallinen: "Kiitos ei" olisi riittänyt.
Viime vuonna lähetin myös pienen pääsiäisyllätyksen postitse kummitytölleni. Se koostui sellaisesta aika isosta koristepääsiäismunasta, jonka sai kahtia. Sisälle laitoin jonkun Nalle Puh terottimen, jonka päässä oli peli (kun en Tiimarista mitään muuta keksinyt, mikä munan sisään olisi mahtunut) ja lisäksi niitä minisuklaamunia niin, että koko pääsiäismuna oli täynnä tavaraa.
Myös nimipäiväyllätyksen lähetin viime vuonna tälle samaiselle tytteliinille. Meidän lapsuudessa ei nimipäiviä juhlittu lahjoin eikä minun mielestä siihen kuulukaan lahjojen anto, mutta halusin jollain pienellä asialla muistaa häntä kuitenkin. Niinpä laitoin kortin lisäksi kirjeeseen sellaisen vetoketjuun kiinnitettävän muovisen tytön, jossa luki myös kummityttöni nimi. Erottavat päiväkodissa, kenen takista on kyse.. -jos ei muuta.
Ja koska unohdin edelliseen tekstiin lisätä onnellisuuksia, niin tähän tulee kaksi:
"Onnea on hassut äänenpainot ja kuumeessa hourailu."
Kuumeessahan ei sinänsä mitään ihanaa ole, mutta kuumeisen ihmisen käytös saattaa joskus olla huvittavaa, jos tämän asenne jaksaa pysyä positiivisena...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle, joka ehdit ja jaksat käyttää pienen hetken ajastasi jättämällä minulle kommentin! Teollasi ilahdutat suuresti päivääni!