Jos kiinnostuit jostain tekemästäni työstä, otathan yhteyttä O.K@hotmail.fi. Tilaustöitä voit myös kysellä. Ethän kuitenkaan kopioi kuviani ja tekstejäni ilman lupaani, kiitos! Blogini saat linkittää omaasi ja siitä kovasti ilahtuisinkin, jos niin teet -erityisesti jos olet lainannut ideoita blogistani! :) Ja jätäthän käynnistäsi kommentin: ne ilahduttavat päivääni suuresti!



torstai 21. lokakuuta 2010

Perhos -aiheiset synttärit 2 vuotiaalle tytölle


Aivan ensiksi varoitus: Tämä postaus on PITKÄ! Mutta asiaa helpottaa kuitenkin se, että siinä on paljon kuvia, jotka on nopea selata läpi. Ilahtuisin kovasti, jos jaksaisitte loppuun asti lukea, mutta ymmärrän täysin, jos ette. Jos yhtään olette minun postauksiani lukeneet, olette varmasti huomanneet, että ne voi toisinaan olla aika pitkiä. Pahoittelen sitä! Minulla on ollut koko ikäni vaikeaa kirjoittaa mitään lyhyesti ja näin ollen en osaa myöskään kuvata asioita vain muutamalla valokuvalla. Ja vaikka sitä on vaikea kuvitella, niin olen jo karsinut aika monta kuvaa ennen blogiin lataamista.. :)

No, joka tapauksessa, yläpuolella on kortti # 17/2010. Esikoiseni täytti syyskuun alussa huimat 2 vuotta ja hänen syntymäpäiväjuhlansa teemaksi muotoutui perhoset. Itse tyttö ei kuitenkaan vielä mitään toiveita ole osannut esittää. Kortti on siis kutsu. Esittelen ensin yhden kortin etu-, sisä- ja takapuolen, jonka jälkeen loppujen kutsukorttien etupuolet. Muut puolet ovat samanlaisia kaikissa korteissa, mutta etupuolen väreissä on eroja.
Minulle tuli mieleen runo: "Perhonen lentää liihottaa, Veeralle (siis lapsen nimi) onnea toivottaa!" Sitä muokkasin seuraavasti: "Perhonen lentää liihottaa, synttärikutsun kuljettaa!" Tämä tietysti siksi, että se samalla informoisi kortin "luonteesta". Sitten sen jälkeen vasta muistin, että se alunperäinen runohan menee näin: "Enkeli lentää liihottaa, Veeralle onnea toivottaa!" Kysynpä nyt siis teiltä: Voidaanko katsoa, että olen muokannut alkuperäistä runoa tarpeeksi, jotta minun voidaan ajatella olevan runon tekijä? Vai olenko syyllistynyt kopioimiseen ja tekijänoikeusrikkeisiin? No, tällainen runo joka tapauksessa lähti matkaan. Yritin netistä etsiä alkuperäisen runon tekijää, jota en löytänyt. Löysin ainoastaan erilaisia muunnoksia runosta.
Tekstin olen kirjoittanut itse leikkaamalleni ympyrälle, johon olen leimasinvärillä tuputtanut väriä ennen siihen kirjoittamista. Ympyrä on kohotarroilla kiinni kartongissa. Stanssatut perhoset (ja paljon muuta) olen saanut aivan ihanalta hyväntekijältä. Myös perhosiin tuputtelin leimasinvärejä. Värit valitsin perhosiin sen mukaan, minkä väriset kukat kortissa oli. Kukat ostin joko Sinellistä tai Suomalaisesta kirjakaupasta -nyt en muista kummasta. Kukan keskellä on Sinellistä ostettu kultainen puolihelmi. Perhoset ja kukat on kiinnitetty glue dotseilla. Kortin kulmat leikkasin kulmaleikkurilla (tosin tässä yhdessä yksi kulma jäi vahingossa leikkaamatta). Oranssin värin valitsin vuodenajan mukaan.

Tämä kortti taitaa olla hyvin erilainen aikaisemmin tekemiini ja sen tyyli taitaa olla lähempänä sitä tyyliä, mitä korttiblogeissa paljon näkee. Nyt en osaa kuvailla tarkemmin, mikä se tyyli on. Tiedätkö yhtään, mistä puhun? Huomaatko yhtäläisyyksiä ensinkään? Siis edelleen se on paljon yksinkertaisempi kuin mitä yleensä korttiblogeissa näkee eikä lähellekään yhtä hieno. Mutta jonkinlainen yhtenevä aavistus silti? No, materiaalit tietysti luo sitä yhtenäisyyttä ainakin. Tällaisilla ostokukilla en ole koskaan korttia tehnyt aikaisemmin ja tämä on myös ensimmäinen kerta, kun askartelen stanssatuilla kuvioilla.


Sisäpuolen vasempaan sivuun tuputin leimasinvärillä perhoskuvion sabloonan läpi. Sabloonana toimi Koukussa kortteihin Salaisista toiveista saamani stanssattu perhonen. Jos en ole näistä salaisista toiveista kertonut aikaisemmin, niin tulen ainakin pian kertomaan. Tässä tykkäsin siitä, että leimasinväri oli hyvin samanvärinen kuin kartonki itse eikä erottunut siitä juurikaan, vaikka kuvio tulikin näkyviin. Oikealla puolella oli sitten tilaa tekstille. Siitä en ottanut kuvaa. Siinä ei ollut mitään koristeluja.

 

Takasivulle leimasin perhos-vaahtomuovileimasimellani useita kuvia ikään kuin kartonki olisi jotain kuviokartonkia / taustapaperia. Tästäkin minun mielestä tuli kiva. Lisäksi signeerausmerkinnät. Koskaan ennen en ole näin ajatuksella ja näin paljon koristellut kortin sisä- ja takapuolta. Se oli mukavaa. Kovin monenlaisia perhosia tuli yhteen korttiin käytettyä, mutta minun silmää se ei häiritse. Häiritseekö sinun? Ja vaikka sanoinkin, että etupuoli on suht yksinkertainen, niin nyt koko kortin nähtyä kortti ei tunnu enää ihan niin yksinkertaiselta, vai?


Tässä vielä lähikuvaa signeerauksesta. Kuva luonnollisesti taas nurinpäin. Mietin pitkään, millaisen signeerauksen haluaisin. Aikaisemmin olen kirjoittanut vain nimikirjaimeni ja vuosiluvun. Ylimpänä on aikaisemmin esittelemäni nimi -leimasin, jonka ostin Kiinasta. Nimi on siis suomeksi ja kiinaksi, mikä on sinällään hölmöä. Miten minun kortit nyt Kiinaan liittyy millään tavalla? Ole ystävällinen ja kerro minulle mielipiteesi: Pitäisikö minun suosiolla jättää tuo leimasin käyttämättä? Minusta oli vaan kiva, että siinä luki Outi, kun blogini nimessäkin on tuo sama nimi. Tuollaista pyöreää Käsin tehty -leimasinta etsiskelin pitkään enkä löytänyt juuri sellaista, minkä jossain olin joskus nähnyt. Tyydyin sitten tähän, koska sekin oli pyöreä ja se oli halpa. Paljon mietin myös, laitanko OK 2010 ympyrän sisään vai ympyrän alle. Kummassa paikassa se sinun mielestäsi olisi parempi? Tai onko sinulla jotain muuta ehdotusta? Lisäksi ihan alimmaisena käsin kirjoittamani blogini osoite. Tosin jatkossa saatan laittaa sinne vielä sähköpostiosoitteeni, jonka otin juuri ihan vaan tätä kortti- ja nettimaailmaa varten.

Alapuolella vielä loput tekemäni kortit:

 # 18/2010
                                                                         # 19/2010
#20/2010
                                                                          # 21/2010

# 22/2010
# 23/2010
# 24/  2010
     Kortin # 25/2010 minä onnistuin jo vahingossa deletoimaan enkä jaksa etsiä ja ladata sitä enää uudestaan.

Ristiäisistä asti on tapanani ollut tehdä juhliin aina myös vieraskirja. Se taitaa olla vieraille sellainen pakkopulla, mutta silti minä joka vuosi sen teen, kun uskon, että lapsista on mukava niitä vanhempana lukea. Tässäkin oranssi kartonki, jonka päällä pieni kakkupaperi, jonka päällä ruskeaa kartonkia (iänikuinen, otettu vanhan vihkon kannesta) kuviosaksilla leikattuna ja sen päällä vielä keltaisella ja oranssilla leimasinvärillä tuputeltu ympyrä, jossa tuo teksti kalligrafiatussilla kirjoitettuna. Kukat ja perhoset samoja ja samalla tavalla tehtyjä kuin kutsukorteissa. Vihkonen pysyy kiinni vanhasta adressista otetulla nauhalla.

Sisäpuolella ohjeistusteksti ja perhostarroja.

Tässä teksti vielä erikseen.

Menulappu toteutettu samaan tyyliin kuin aiemmatkin tuotokset. Se oli esillä tuossa telineessä, jossa pidän aina uusinta saamaani korttia esillä. Keksin laittaa glue dotsilla kiinni vielä tuon perhosen tuohon telineeseen. Perhonen on tullut joskus Kinder-munasta. Minusta se oli tosi hauska idea. Kuten huomaat: paljon ei vaadita minun ilahtumiseen..

Lähikuvaa.


Kortti # 26/2010. Tämän kortin tein syntymäpäiväsankarille. Itse olin tähän aika tyytyväinen. Tämä oli ensimmäinen kortti, jonka tein The Ultimate Crafter's Companion -työvälineellä, jonka ostin tuossa joku aika sitten. Esittelen sen myöhemmin paremmin. Toki kortin olisi voinut tehdä ihan ilman sitä laitettakin.


Idea lähti tutista. Nuorimmaisen tytön tutin imuosa oli nimittäin mennyt rikki. Ja koska tutista tuli mieleeni perhonen samantien, oli se pakko hyödyntää tähän korttiin. Leikkasin imuosan saksilla irti ja sahasin tutin "siivet" ja sen ulospäin näkyvän "napukan" irti toisistaan. Löysin nappikokoelmastani tuollaisen mustan napin, josta myös sahasin sen silmukan irti, mikä toisissa napeissa on sisäpuolella kiinnitystä varten. Minusta tuo nappi kävi kuin nakutettu perhosen keskikehoksi. Olin todella tyytyväinen löydökseeni. Liimasin kuumaliimalla napin kiinni tutin siipiin. Etupuoleksi jäi siistimpi puoli tutin siivistä -ei siis se, mihin tuli sahausjälkiä. Napin ja tutin väliin jätin nuo kukan heteet perhosen tuntosarviksi. Ja koko perhosen liimasin kuumaliimalla vielä korttiin kiinni, kunhan koko perhonen pysyi kasassa. Erikoista kyllä, päivänsankari sai melkein samantien tuon perhosen irti kortista, vaikka luulin, että se varmasti kestää.

Aivan kortin etualalla oli toinen nappi. Mustaa en olisi siihen muuten laittanut, mutta se teki kortista mielestäni jotenkin yhtenäisen, kun perhosen keskikehokin oli musta. Ja tuo kukan muoto oli kiva. Kortin pohjakartonki oli siis violetti. Ja tuohon aaltoilevaan reunaan lisäsin vihreää kimalleliimaa koko kortin mitalle kulkemaan vähän kuin ruohoksi.


Violetin kartongin päälle kiinnitin kaksipuoleisella askarteluteipillä tuollaista kukkaista skräppäyspaperia, jonka olen ostanut joskus Tiimarista. Se kuvasti kukkaketoa, minkä yllä perhonen lenteli.

Sisäpuolella oli vasemmalla onnentoivotuksemme ja oikealla ensimmäinen pilvitaivas-kokeiluni. Hetken tekniikka oli vähän hakusassa ja se näkyy kyllä varsinkin kuviotaustan yläosasta. Laitoin pilvet liian lähekkäin, jonka takia syntyi teräviä kulmia. Kuvan alalaidan pilviin olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Ohjeen tähän löysin yhdestä iki-ihanasta blogista. Sininen leimasinmuste on siskoni tuomista Kiinan leimasinmusteista.


Kortin taakse lisäsin tekstin kera vielä tutin etupuolen "napukan". Prinsessa ei liittynyt mitenkään teemaan, mutta koska tyttömme rakastaa prinsessoja ja kertoo meille monesti: "Minäkin olen prinsessa!", niin halusin liittää tämän prinsessaosuudenkin korttiin. Harmitti vaan, että prinsessan kuva oli hieman hankautunut pois, kun en ymmärtänyt laittaa sahatessa väliin mitään pehmustetta. Puukäsityön termejä en tiedä juurikaan, mutta sellaisessa kiristyslaitteessa se tutti siis oli, minkä vuoksi sahaus onnistui muuten mainiosti. Niin siihen laitteen ja tutin väliin älysin vasta loppuvaiheessa sujauttaa vanhan pyyhkeen kulman.


Tässä runneltu pikku prinsessa lähikuvassa.


Kynttilät oli tietysti oranssit. Ostin Kodin Ykkösestä. Ja kynttilämanseteissa tuollaiset ruskeat helmet. Ostin sen pitkänä nauhana Tiimarista, mutta leikkailin ja muotoilin ne vuosia sitten manseteiksi itse.


Äitini virkkasi oranssit perhoset roikkumaan kattokruunusta. Ihanat!


Lähikuvaa perhosesta. Kovetimme nämä perhoset sellaisella aineella (nimeä en taaskaan muista, mutta kaikille varmaan tuttu). Aine oli vanhentunutta, mutta ajattelimme silti kokeilla. Laitoimme tosi tujun seoksen ja uitimme (ja kuivasimme) perhoset siinä kaksi vai kolme kertaa, mutta silti niistä ei tullut tarpeeksi jäykät. Mutta pysyivät kuitenkin tarpeeksi ojennuksessa, että pystyi laittaa roikkumaan.


Oranssin gerberan huomasin sattumalta kaupassa ja ostin sen, kun väri sattui niin hyvin. Ruskean muoviruukun peittona on askarreltu oranssille kopiopaperille leimatut perhoset. Mutta tämä ei kyllä istu ruukun ympärille ei sitten ollenkaan.

Lähikuvaa perhosista. Oranssilla ja vihreällä Kiinan leimasinmusteella leimatut. Ja leimasin on yhdestä leimasinsetistäni, jossa paljon mm. kukkia.


Äitini teki myös hirmuisen työn, kun virkkasi kaikkiin servetteihin perhoset. Niiden takapuolella on siis lenkki, minkä läpi servetin pystyi pujottamaan. Oransseja ja valkoisia perhosia kelta-puna-oranssisissa kukkaserveteissä.


Lähikuvaa.






Kiinassa asuva siskoni lähetti vähän ennen synttäreitä päivänsankarille syntymäpäivälahjan ja sen mukana aivan sattumoisin perhosmagneetteja täysin tietämättä synttäreiden perhosteemasta. Perhoset pääsivät jääkaapin oveen. Keskellä A4 -kokoinen kuva tytöstämme 1 vuotissyntymäpäivillä. Tähän laitoin näkyville, että vieraat voivat verrata, miten kovasti tyttömme on vuodessa kasvanut. Mieheni vuosi sitten tulostaman kuvan löysin sattumoisin papereistani. En siis tarkoituksella sitä ruvennut tulostamaan.


Olohuoneessa ikkunoiden välissä oli myös perhosia.


Perhoset tulivat Naperokerhon postin mukana. Ne sai leikata irti siitä tiedotteesta. Takapuolelle laitoin valkoista paperia, ettei tiedotteen teksti näy ja laminoin.


Kotivinkki -lehden idean mukaan tein vielä tytön huoneeseen taulun. Lasin jätin pois ja otin käyttöön vaan kultaiset kehykset. Perhoset ovat mieheni tädin tekemiä. Hän antoi ne aika päivää sitten minulle. Minusta ne ovat aivan ihania. Olen sen jälkeen itsekin tehnyt samalla mallilla lehtien sivuja käyttäen noita perhosia. Tein myös itse useammanlaisia malleja, että on erilaisia perhosia. Perhosissa askartelukukkaheteet tuntosarvina. Perhoset on kiinni valkoisessa paperissa glue dotseilla.


Tämä kuva siksi, jotta hahmottuu,minkä kokoinen taulu on.


Biltemasta ostin ikkunavärejä ja piirsin tusseilla kaiken värisiä perhosia tytön huoneen ikkunaan.


Sattumoisin löysin Jyskän varastomyymälästä alennuksesta tällaiset pinnit, joka pääsivät tytön hiuksiin synttäripäivänä.


Sisäänkäynnin luo ostin vielä kanervia, että on ihmisten mukavampi saapua.


Sitten päästään ruokapöytään, jonka toteutuksessa äitini auttoi. Äitini tykkää tehdä myös kukka-asetelmia, mutta tällä kertaa hän tekikin hedelmä/vihannes -asetelman. Minusta tästä tuli todella kaunis. Mukana menossa mandariineja, luumuja, paprikoita, omenoita ja muratin lehtiä. Jalallisella kakkulautasella asetelma korostui entisestään.


Lähikuvaa.






Ystäväpariskunnaltamme olemme joskus saaneet lahjaksi tuollaisen perhoslautasen, johon laitoin oman pihan tyrnimarjoja väriläiskäksi ja toki myös naposteltavaksi, jos joku tykkää.


Kanelinen omenakakku, jonka päälle koristelugeelillä tehtyjä perhosen kuvia. Luulin ostavani sokerikuorrutusta, mutta olinkin vahingossa ostanut geeliä. Geeli valui eikä perhosista tullut kovin kauniita.


Syntymäpäiväkakku: puolukka-rahkakakku kinuski-suklaa -kuorrutteella. Tämä on ensimmäinen täytekakku, minkä olen tehnyt alusta loppuun asti itse. Kyllä: luit oikein. Ihminen voi ehtiä 31 vuotiaaksi ilman täytekakun tekemistä kokonaan itse. Olen kyllä osallistunut täytekakkujen tekoon, mutta tämä on täysin oma luomus. Ja olen tosi tyytyväinen. Yhdistelin eri resepteistä täytteen, kakkupohjan ja kuorrutuksen ja vaihdoin jotain aineksia mieleisekseni. Kakusta tuli hitusen liian kostea, mutta ei liian paha. Puolukka oli hyvä keksintö minulta, vaikka itse sanonkin. Se toi mukavasti kirpeyttä tähän muuten kovin makeaan kakkuun.


Koristeeksi tein perhosia kuten korteissakin ja liimasin ne glue dotseilla KK:n kirppikseltä ostamiini kukkiin. Kukan varren teippasin ympäri, ettei mene ihan kakkuun. Ja tavan synttärikynttilöitä kakun keskelle.


Lähikuvaa.


Koska olen aivan onneton saamaan kakun reunasta siistin kuorrutteella (vinkkejä otetaan vastaan!!), laitoin ihan tavan kaupasta löytämiäni suklaavohveleita kuorrutteella kiinni kakun reunoille. Ja tyrnejä vielä vohvelin päälle. Vähän kaiversin veitsellä suklaata pois sisältä, että tyrnit pysyivät paremmin paikoillaan. Tästä ideasta tykkäsin kovasti.


Yläpuolella parhaat viipaleleivät, jotka olivat mielestäni tosi hyviä, vaikka en hirmuinen keksin ystävä olekaan. Vielä parempia niistä tuli, kun ne saivat vähän kosteutta itseensä pöydällä ollessaan. Alapuolella herrasväen leivät. Myös ne oli hyviä, mutta ei niin hyviä kuin viipaleleivät.


Lähikuvaa.



Marsipaanipitko. Itse en pidä marsipaanin mausta, vaikka sitä tykkään käyttääkin koristelemiseen. Tähän marsipaani tuli kuitenkin osaksi täytettä. Ja yllätyin kyllä, hyvää tuli tästäkin.


Lähikuvaa.


Munavoita.


Pororullia. Täyte käärittiin valmiisin ostorieskarulliin.

Lähikuvaa.


Lohirullia. Tykkäsin pororullista, mutta niissä oli aika vahva poron maku, niin nämä lohirullat oli enemmän minun mieleen. Mieheni tykkäsi taas enemmän porosta.


Pakastekarjalanpiirakoita.


Synttäripöytä.


Lähikuvaa.

Ja tähän loppuun en laita enää mitään onnellisia lisäyksiä -eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi lukemista jokaiselle. Jos pääsit tänne asti, niin voit taputtaa itseäsi olalle. Hienosti riitti kärsivällisyytesi! Kiitos! Ja niille vielä lisäkiitos, jotka jaksavat kaiken tämän jälkeen jättää kommentin! :)

6 kommenttia:

  1. Ihanat kepeät koristukset synttäreiksi :)

    VastaaPoista
  2. Ai, sinä tulit tänne kurkkimaan! Voi kun kiva! Kylläpä ilahdutit kommentillasi. Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Aivan mahtavan näköisiä tuotoksia Outi! Ihanasti olet nähnyt vaivaa, jotta Veeralle säilyisi muistoja näistä juhlista! Ja kahvipöytä näytti niiin herkulliselta. Ihailtavaa innostuneisuutta sinulla tällaisiin juttuihin, joissa minulla on kyllä peukalo ihan keskellä kämmentä! :)

    VastaaPoista
  4. Täällä on kaikkea kivaa katseltavaa, googletin perhosten kuvia niin löysin tänne, lähinnä vinkkejä itselleni, en kopio sun kuvia, tosi taitava olet tekemään kaikkea, kuvat ovat selkeät ja kauniit, ehkä pääsen paremmin taas tänne, kun liityt myös mun blogiin, rakastan kuvata kaikkea kaunista luonnosta mm. perhosia, käy tsekkaamassa kuvani ja jätä puumerkki pienikin.t.pepita
    blogini os. http://sanosekukkasin.blogspot.com

    VastaaPoista
  5. Kati: Mites mä en ole tähän vastannut.. hupsis! Kiitos kommenteistasi! Tuli hyvä mieli! :D

    VastaaPoista
  6. Pepita: Iso kiitos sinullekin ihanista kommenteistasi! Niitä on kyllä niin mukava lukea! Käynpä kurkkaa sun blogin kans. :D

    VastaaPoista

Kiitos sinulle, joka ehdit ja jaksat käyttää pienen hetken ajastasi jättämällä minulle kommentin! Teollasi ilahdutat suuresti päivääni!