Joskus menneinä vuosina, kun kaksoissiskonikin asui Jyväskylässä, otimme tavaksi tehdä toisillemme ruokaa. En oikein muista enää, oliko se joka viikonloppu, joka toinen vai kerran kuukaudessa. Tuntuisi ettei ihan niin harvoin kuitenkaan. Olisikohan mies ollut silloin rauhanturvahommissa, niin aikaa oli ja seura kelpasi. Ja kelpasi toki muulloinkin..
Aina vuorotellen toinen teki molemmille siis alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan. Tein aina jotain uusia ruokia reseptikirjoista, joita en ollut ennen kokeillut. Se oli tosi mukavaa. Monesti tein itse myös leipää. Sitten tuli toinen kylään syömään. Oli mukavaa kuulla, oliko ruoka onnistunutta vai ei. Ja oli mukavaa laittaa toiselle ruokaa.
Muistan erään kerran, kun menin siskolleni syömään, oli alkupalana vitamiinitabletti! Se oli opiskelijabudjetilla tehty alkupala... -lämmöllä ja suurella sydämellä asetettu lautaselle. Vai liekkö viitseliäisyys ollut kylässä jossain muualla silloin. Kyllä nauratti. Taisinpa itsekin varastaa tuon reseptin kerran siskoltani ja tarjota samaa alkupalaa hänelle..
En muista, mihin tämä tapa lopahti.. Siskoni muutti sitten jossain vaiheessa eri kaupunkiin, mutta sitä en muista, oliko se syynä, vai loppuiko innostus jo aiemmin.
Nyt olen huomannut katselevani entistä enemmän kokkausohjelmia ja tekisi kovasti mieleni kokeilla kaikkea uutta. Tällainen innostus nostaa päätään aina silloin tällöin. Reseptikirjojahan minulla on läjäpäin, kun vaan olisi enemmän aikaa. En tykkää kokkailla kiireessä. Mutta siis sekä kokkailu että leivonta kiinnostaa. Äsken kertomani käytäntö olisi kyllä kiva herättää taas henkiin (tosin ei onnistu siskoni kanssa, kun hän asuu Kiinassa), mutta ehkäpä odottelen ensin aikoja, jolloin ei koko aika joku roiku joko jalassa tai tississä kiinni.. ;)
"Onnea on kirjeiden kirjoittaminen."
Repesin nauruun tuosta vitamiinipilleristä. :D Ja tervetuloa meille syömään!
VastaaPoistaMeillä oli Varkaudessa asuessa parin kaverin kanssa ruokakerho. Tapasimme joka tiistai (tai ainakin yritimme niin ja aika hyvin se onnistui) jonkun luona. Se kenen luona oltiin, pyysi kahta muuta tuomaan jotain kaupasta (niin, että kulut menivät joka kerta noin kolmeen osaan) ja tärkeä pointti (ainakin minulle) oli se, että kaverit saivat vähän hämmästellä, että mitähän ruokaa tästäkin syntyy, jos pyysi vaikka tuomaan tomaatteja, pinaattia ja turkinpippureita. Sitten kokattiin pääruoka ja jälkiruoka ja katsottiin Huippumalli haussa vai mikä se nyt oli. Yhdelle ei-niin-kokkaavalla yställe taisi olla se telkkariohjelma se tärkein. Tarkoitus oli siis aina kokeilla jotain uutta, mutta ainakin kerran muistan, että joku vähän fuskasi ja tehtiin uudestaan jotain mitä oltiin jo tehty...
Hitsi se oli kiva kerho.
P