Unipäiväkirjaa olen pitänyt vuodesta 2003 alkaen, mutta sitä olen aika laiskasti kirjoittanut. Kun aloitin kirjoittamaan sitä, en ikinä muistanut aamulla, olenko edes nähnyt unia. Mutta sitten kun vaan sitkeästi yritin miettiä, millaisia unia olen nähnyt, niin rupesinkin muistamaan. Yleensä siis yksi tai kaksi unta yössä muistin.
Nyt en ole pitkään aikaan taas kirjoittanut. Pitäisiköhän ottaa taas tavaksi.
Unia en ole yrittänyt sen kummemmin tulkita, mutta monesti olen huomannut, että uniin liittyy päivän tapahtumia. Omia unia on tosi hauska lukea jälkikäteen. Niissä kun ei tunnu olevan päätä eikä häntää.
Tässä yksi esimerkki unestani: "Joku hullu psykopaatti jahtasi minua. Aseena hänellä oli hiustenkuivaaja, joka näytti pieneltä lattialla vedettävältä imurilta. Hänellä oli oma poikansa mukana ja hän usein pakotti minut lapsuudenkotini pihalle siksi aikaa, kun hänen poikansa leikkii."
Olen toisinaan myös puhunut unissani, erityisesti sellaisena aikana, kun tein paljon yötöitä. Tässä yksi esimerkki siitä: Osoitan miestäni ja sanon hänelle: "Sinulla on kukkia tuossa."
Tai kävelen unissani: "Näin monena yönä tumman hahmon kurkistavan meidän makuuhuoneeseen nukkuessamme. Minä huomasin sen ja totesin, että meillä on murtovaras. Mieheni nukkui. Ihme kyllä, en herättänyt häntä, vaan lähdin miehen perään. Hiljaa hiipimällä seurasin hahmoa ja kurkistin jokaiseen huoneeseen vain huomatakseni, että hahmo vilahtikin jo seuraavaan huoneeseen. Kun huomaan hänen menevän keittiöön, lähden eteisen käytävää pitkin kulkemaan keittiötä kohti. Eteisessä kuitenkin havahdun ja herään ja näen itseni isosta seinäpeilistä. Minua rupeaa naurattamaan, kun tajuan, että hiivin taas unissani. Näytän aivan kyyryssä hiippailevalta tontulta."
"Onnea on jälleennäkeminen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle, joka ehdit ja jaksat käyttää pienen hetken ajastasi jättämällä minulle kommentin! Teollasi ilahdutat suuresti päivääni!