Olin eräässä päiväkodissa töissä, jossa tykkäsin olla tosi paljon. Minulla on ollut tapana jättää joulun alla ja keväälläkin toimintakauden päätyttyä jokin pieni yllätys työkavereiden lokeron oveen. Esim. jouluna joku jouluinen koriste tai suklaa joulukortin kera. Tuona jouluna päätin kirjoittaa jokaiselle oman työtiimini jäsenelle kiitoskirjeen.
Kirjeeseen kirjoitin asioita, mitkä minun mielestäni olivat kyseisen henkilön positiivisia piirteitä, millaisia asioita hänessä arvostin ja mitä häneltä olin oppinut. Näitä asioita ei tarvinnut kovinkaan kauan pohtia ja kirjeiden kirjoittaminen oli yllättävän helppoa. Siitä tuli myös todella mukava mieli. Kovasti sain myös kiitosta kirjeistä. Kirjeiden saajillekin tuli kaikesta päätellen hyvä mieli. Positiivista palautetta pitäisi ehdottomasi viljellä enemmän!
Idean tähän sain siitä, kun äitini kirjoitti eläkkeelle jäädessään kaikille työkavereilleen samaan tapaan kirjeet. Hän tosin kirjoitti koko työyhteisölle, joten kirjoitettavaa oli paljon, niinpä kirjeet eivät olleet älyttömän pitkiä. Minulla oli muutama kirje kirjoitettavana ja koska kirjoitinpa minä mitä tahansa, siitä syntyy aina romaani, tuli näistä kirjeistäkin aika pitkiä.
Myös hyvä ystäväni on muistaakseni toteuttanut samantapaisen projektin.
"Onnea on juuri suuhun pistetyn purkan maku ja sen pureskelu."
(Pätee toki mihin tahansa herkkuun)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos sinulle, joka ehdit ja jaksat käyttää pienen hetken ajastasi jättämällä minulle kommentin! Teollasi ilahdutat suuresti päivääni!