Jos kiinnostuit jostain tekemästäni työstä, otathan yhteyttä O.K@hotmail.fi. Tilaustöitä voit myös kysellä. Ethän kuitenkaan kopioi kuviani ja tekstejäni ilman lupaani, kiitos! Blogini saat linkittää omaasi ja siitä kovasti ilahtuisinkin, jos niin teet -erityisesti jos olet lainannut ideoita blogistani! :) Ja jätäthän käynnistäsi kommentin: ne ilahduttavat päivääni suuresti!



sunnuntai 31. lokakuuta 2010

P*skarteluhaaste #63: Ei kortti (=rullakirja)

P*skarteluhaasteessa oli tällä kertaa aiheena: ei kortti. Eli kaikkea muuta sai askarrella, mutta ei korttia. Tämä olikin mielenkiintoinen haaste. Tällaisia voisi olla useamminkin. Oli tosi kiva nähdä, millaista kaikkea ihmiset ovat tehneet.

Ja minulle tämä haaste kävi oikein sopivasti, kun olin muutenkin aikonut tehdä rullakirjan. Sellaisen ohjeet löysin kirjasta: Leiki vauvasi kanssa 0-12 kk (yli 250 lapsen kehitystä tukevaa leikkiä). Kirja kehotettiin tekemään jostain tyhjästä purkista. Minä käytin sellaista tosi isoa koiranruoka-säilykepurkkia (yli kaksi kertaa isompi kuin tavallinen tomaattimurskapurkki).

Sitten kehotettiin etsimään lehdistä hienoja kuvia ja liimata ne tiukasti purkin kylkeen. Piti valita sellaisia kuvia, jotka vauva tunnistaa, kuten eläimiä, ihmisiä, palloja ja leikkikaluja. Minä tulostin kuvat netistä: banaani, tähti, helistin, kukka, hymynaama, koira, auto, sydän, pallo ja nalle.

Sitten ohjattiin peittämään kuvat läpinäkyvällä itseliimautuvalla muovilla. Jep, jep, kontaktimuovilla siis purkin päällystin, kun ensin teippasin kuvat purkkiin kaksipuolisella teipillä varmuuden vuoksi.

Laitoin vielä ylä- sekä alareunaan koristukseksi vaaleanpunaista nauhaa. Rusetit laitoin molemmille puolille purkkia. Ensin ajattelin, että ne voivat hidastaa pyörimisvauhtia, mutta oikeastaan se on ihan hyvä, koska muuten kirja pyörii tosi pitkälle.

Sitten laitoin vielä purkin pohjalle kuvan suukosta tai siis huulista. Ajattelin, että aina kun vauva kurkistaisi purkin pohjalle, voisi hänelle antaa suukon! Moiskis!

Rullakirjalla leikitään vauvan kanssa niin, että kieritetään rullakirjaa ja osoitetaan kuvia vuorotellen niistä jutellen. Vauvalta voi myös kysyä, löytääkö se tietyn kuvan. Tällä tavalla vauva oppii kielellisiä valmiuksia.

Ohjeen kuvassa kirjan kuvat oli liimattu niin, että jos säilykepurkki olisi pystyssä, olisivat kuvat oikeinpäin. Minä kuitenkin laitoin ne juuri päinvastoin -kirjan pyörimissuuntaan nähden oikein päin. Eikös se vauva niitä niin päin todennäköisemmin katsele?!

Tässä kuvia kirjastani:







"Onnea on tulevaisuuden suunnittelu."
'
Kiitos, että kävit lukemassa höpinöitäni! Olisi todella mukava, jos vielä jaksaisit ilahduttaa minua kommentilla, kiitos!
   

lauantai 30. lokakuuta 2010

Tunnustuksia minulle! Ja vielä kaksin kappalein!!

Monissa blogeissa olen nähnyt erilaisia tunnustuksia, joita ihmiset ovat saaneet blogeistaan. Olen ajatellut aina, että tuollaista minä en tule koskaan saamaan näillä omilla näpertelyilläni, mutta toisinpa kävi! Yllätti kyllä todella iloisesti. Tuli tosi hyvä mieli. Suuri kiitos sinulle Vaarinkukka!

Tämän tunnustuksen sain kyllä todella pitkä aika sitten. Pahoittelut, että vasta nyt postaan tämän.


Beautiful blogger award -tunnustus kuuluu jakaa seitsemälle blogille ja kertoa seitsemän asiaa itsestään. Tässä ne 7 blogia, joille minä haluan tämän tunnustuksen antaa (perustelut tulevat listan alapuolella):


Ankorteissa on ihanan taidokkaita kortteja, Annan aarteissa on tosi monipuolisesti kaikkea kädentöitä, Arkeni harmaat helmet on myös tosi monipuolinen (niin kädentöitä kuin muutakin), Kinuskikissalla on mielettömän upeita kakkuja ja muita, Kynä ja sakset on ihanan järjestelmällinen skräppääjä ja antaa kierrätysvinkkejä, Nurkkaanajetulla on aivan hulppea määrä upeita leimakuvien väritysdemoja yms. ja Paperiliittimessä tykkään erityisesti ideoista, mitä voi tehdä yhdessä lasten kanssa. Nämä perusteet kirjoitin todella nopeasti ja paljon useammallakin sanalla näitä blogeja voisi kuvailla, mutta laitan nyt näin tiivistetysti, että tulee tämä postaus vihdoin ja viimein näkyville edes.


Lisäksi jos olisi sellainen tunnustus vaikkapa nimeltään: Vuoden tulokas (tai vastaava), niin se menisi blogiin nimeltä: Aurinko-omenoita.  




Toiseen Cherry on Top Award -tunnustukseen liittyi kaksi tehtävää. Ensiksi täytyi kertoa kolme itselleen rakasta asiaa. Tässä minun kolmen suorani:

1. Läheiset ihmiseni: Tämä kattaa siis oman perheeni (mies ja lähes 3 v. & lähes 1 1/2 v. vanhat tytöt) ja muut läheiseni, kuten omat vanhempani sekä molemmat siskoni perheineen. Minulla on siis kolme vuotta vanhempi isosisko, jolla on 5 vuotias ihana tyttönen (minun rakas kummityttöni) sekä kaksoissiskoni. Toki tähän lukeutuvat myös muita läheisiä ja ystäviä. Aiemmin tähän kohtaan olisin listannut myös lemmikkieläimiä, mutta valitettavasti molemmat koiristamme olemme joutuneet lopettamaan.

2. Askartelu ja kaikenlainen näpertely on minulle myös todella tärkeä asia. Se on minulle rakkain harrastus. Siihen toivoisin enemmän aikaa.

3.Valokuvauksen voisi varmaan laittaa tämän listan jatkoksi. Kovin taitava siinä en ole, mutta kuvia otan toisinaan niin paljon, että tulee muilta sanomista.

Nuo harrastukset laitoin tähän listaan sen takia, että niitä tulee tässä elämäntilanteessa tehtyä eniten. Paljon olisi kaikenlaista, mitä tykkään tehdä, mutta juuri nyt niille ei ole aikaa -ainakaan tarpeeksi. Myös nuo listatut asiat on nopeasti kirjoitettuja eikä sen syvällisemmin mietittyjä.

Toinen tehtävä on kuvailla itselle rakas kuva. Silloin kun tämän tunnustuksen sain, olimme juuri joutuneet lopettamaan koiramme ja ajattelin heti, että tähän tehtävään sopii vallan mainiosti kuva Leevi -koirastamme (whippet). Ja tähän hätään en nyt keksi muutakaan kuvaa. Kello alkaa olla myös aika paljon, joten olen laiskimus enkä edes postaa tähän nyt kuvaa Leevistä. Joka tapauksessa sitä katsoessa tulee kova ikävä ja kaihomieli.




Kiitos,
että kävit lukemassa höpinöitäni!
Olisi todella mukava,
jos vielä jaksaisit ilahduttaa minua kommentilla,
kiitos!


maanantai 25. lokakuuta 2010

Nimi- ja tervetuloa -kylttejä vanhoista valokuvakehyksistä

Vihdoin ja viimein olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt muutamia juttuja ennen valokuvien postausta. Ensinnäkin olen pienentänyt kuvien kokoa, mitä en aikaisemmin tehnyt. Se lienee fiksua, kun kamerana on digijärjestelmäkamera ja kuvien koot tähtitieteellisiä. Ja toisekseen jatkossa kuvien ei myöskään pitäisi näkyä nurinpäin -ellei minuun nyt hirmuinen laiskuus iske. Vielä joskus kun jaksaisi tutustua valokuvan päälle kirjoittamiseen, kun haluaisin signeerata kaikki valokuvani. Monille tämä käy varmasti käden käänteessä, mutta minulla se ei tapahdu tuosta vaan. Pitää ensin tutustua, miten se tapahtuu, vaikka tiedän kyllä, että se on tosi helppoa.

Ja vielä yksi asia ennen asiaan pääsemistä.. Eli kertokaa hyvät ihmiset minulle, kummalla tavalla teistä on mielekkäämpää lukea tekstiä: niin että kuvateksti on kuvan ylä- vai alapuolella? Minähän olen tehnyt aina niin, että kirjoitan vasta kuvan alapuolelle. Jotenkin olen ajatellut, että tekstiä on mukavampi lukea, kun on nähnyt kuvan ensin ja tietää, mistä kirjoittaja puhuu.. Onko näin? Kun sitten toisaalta tuntuu, että tämä olisi paljon järjestelmällisempi tapa tehdä asia eli kirjoittaa ennen kuvaa. No, nyt kokeilen kuitenkin ennen kuvaa kirjoittamista. Voitte vaikka verrata edelliseen postaukseeni, jossa asia on juuri päinvastoin.

Ja nyt asiaan:

Olin kesällä vanhempieni mökillä ja kerroin äidilleni hyvästä ideasta, jonka näin Miian blogissa. Miia oli tehnyt todella kauniin ovikoristeen, johon sai vaihtaa kyltit: "Tervetuloa" ja "Hys, hys, me nukutaan." Vasta asiasta äidilleni kertoessani mieleeni tuli, että samantapainen vaihdettava kyltti olisi omaan oveenkin mukava. On kyllä jännä, miten samasta ideasta voi tulla niin erinäköistä jälkeä.

Halusin, että kyltin voi vaihtaa tarpeen niin vaatiessa. Aina ei kaikki ihmiset muista päiväuniaikaan, että emme toivo tuolloin ovikellon soittamista. Oma työnsä on tietysti muistaa käydä kyltti kääntämässä, mutta kyllä siitä on jo apua ollut lapsille heidän keskeytyksettömiin (onko tämä edes sana?!) päivuniin.

Minusta on mukavaa jutella kädentaitoihin liittyvistä asioista ja ideoista juuri äitini kanssa, koska hän on itsekin käsityöihminen ja häneltä tulee aina paljon kaikenlaisia ideoita ja pohdittavaa. Samalla kun hänelle kertoo, työstää itsekin omaa ajatustaan. Ja tällä kertaa siinä hänelle puhuessani tuli mieleen, että kyltinhän voisi laittaa vanhaan valokuvakehykseen. Jotain olisi ehkä itselläkin ollut käyttämättömänä, mutta nämä tämän postauksen kehykset ovat löytyneet kuitenkin äitini kätköistä. Monesti minulla ideat lähtevät siitä, millaisia materiaaleja kotona olisi valmiina.

Tekstit olen tehnyt kursiivilla, mutta ensimmäiset isot alkukirjaimet olen vaihtanut koristeellisempiiin kirjaimiin. En muista, mistä löysin ne, mutta ne on itselläni paperille jäljennettynä. Mielestäni näin isojen kirjaiten ja pienen kursiivitekstin yhdistäminen ei rikkonut tekstin yhtenäisyyttä liikaa. Rikkoiko sinun mielestäsi?

Kuten olen aikaisemmin kertonut, kalligrafia kiinnostaa minua kovasti, mutta tässäkään projektissa en päässyt kunnolla kalligrafiaa harjoittelemaan, koska useammasta vaihtoehdosta huolimatta päädyin kirjoittamaan tekstin tavallisella "roller ball" -kynällä (ei siis ihan tavan kuulakärkikynä, vaan sellainen, jonka jälki on kuin oikealla musteella olisi kirjoittanut). Aivan ensimmäiseksi kokeilin omaa kalligrafiakynäsettiäni ja kaikkia siihen kuuluvia vaihtokärkiä, mutta jostain syystä en ollut tyytyväinen tulokseen. Kokeilin myös juuri silloin vähän aikaa sitten ostamiani kalligrafiatusseja (mitkä ovat näin jälkikäteen ajateltuna osoittautuneet tosi hyväksi ostokseksi). Mutta siihenkään jälkeen en ollut tyytyväinen tässä työssä.

Tervetuloa -tekstin kirjoitettuani, leimasin ruskehtavalla leimasinvärillä (Kiinasta) tuon kiehkuran tekstina alle. Leimasimen merkkiä en valitettavasti muista. Sitten vain paperi kehykseen sisälle.


Toiseen samanlaiseen kehykseen laitoin tekstin "Shh! Täällä nukutaan!". Vaikka tekstin ja leimasinkiehkuroiden sommitelma ei ollut ensimmäinen versio, en ole tähänkään täysin tyytyväinen. Alapuolelle jäi liikaa tyhjää tilaa. Minun silmää viehättää kovasti aina symmetrisyys olipa kyse sitten mistä asiasta hyvänsä. Olisi kiva muuten tietää, pidätkö sinä enemmän symmetrisyydestä vai epäsymmetrisyydestä?

Molempien kehyksien takapuolelle laitoin kaksipuoleista teippiä (ei mitään askarteluteippiä, vaan ihan kunnon teippiä) ja väliin pussin sulkijan (mikä senkin oikea termi on?) naulaa varten. Sitten teippasin kehykset vaan yhteen. Aika paksu siitä tietysti tuli, mutta minun silmää se ei häiritse eikä näy etupuolelle. Jos joskus haluaisi vaihtaa kehyksiin jotkut toiset tekstit, se ei kävisi helposti, koska teippi on niin tujua, että kehyksiä voi ei saa helposti irti toisistaan. Mutta ehkäpä kestävät paremmin kasassa kosteallakin kelillä. Mietin myös kehyksien maalaamista, mutta halusin sitten loppujen lopuksi jättää alkuperäisen värin.


Seuraavassa kuvassa näkyy vähän kyltin kokoa suhteessa oveen. Lisäksi kuvan vasemmalla puolella sukunimikyltti, jonka myös tein.


Sukunimi sai kodikseen paljon vanhemman, metallisen valokuvakehyksen.


Tuo kynttiläalusta on odottanut jo aika kauan esille pääsyä. Se on alunperin ollut vanhempieni. Tähän kohtaan halusin sen jo aikaisemminkin laittaa, mutta nyt se tuli sitten laitettua, kun se sopi väreiltään ja tyyliltään niin hyvin yhteen tuon nimikyltin kehyksen kanssa. Aika epäkäytännöllinenhän se on, mutta siihen se nyt kuitenkin tuli laitettua. Ja arvatkaapa, millä se on kiinni tuossa tiiliseinässä? Laitan vastauksen tämän postauksen kommenttiruutuun, kunhan odotan ensin, josko teiltä tulisi siihen arvauksia!


Samaan syssyyn tuli ulos laitettua toisenlainen kynttiläjuttu. Sen olen saanut joskus lahjaksi.


Ja vielä lähikuvaa..


Sitten siirrytään sisätiloihin. Kun pengoimme äitini kanssa niitä kehyksiä, löysimme myös seuraaviin kyltteihin käytetyt kehykset. Ne nähtyäni tuli mieleeni, että nehän olisivat kauniit lastemme huoneiden ovissa. Tuumasta toimeen siis. Näihin olen muuten ihan tyytyväinen, mutta pikkutarkka kun olen, leimakuvan asentoon en ole tyytyväinen.



Ja tässä vielä kuvaa, jotta on helpompi hahmottaa, minkä kokoinen kehys on.


Kyllä minä en taida osata tehdä lyhyttä postausta, vaikka ei kuviakaan olisi tämän enempää. Jos vielä jaksatte yhteen kysymykseen vastata, niin olisi tosi kiva! Onko nämä minun postaukset tosi kuluttavia luettavia pituutenda takia, vai onko kiva lukea tarkasti selostettua tekstiä? Omalle luonteelleni en varmaan kovin paljon pysty tekemään tähän tekstin pituuteen liittyen ainakaan, mutta jos sinulla on jotain ehdotuksia, minkä vuoksi sinusta minun tekstiä olisi helpompi lukea, niin kerrothan niistä minulle?! Kiitos!

"Onnea on se, kun koirani etuhampaat näkyvät joskus, vaikka sen suu on kiinni."

Kiitos, että kävit lukemassa höpinöitäni! Olisi todella mukava, jos vielä jaksaisit ilahduttaa minua kommentilla, kiitos!

   

torstai 21. lokakuuta 2010

Perhos -aiheiset synttärit 2 vuotiaalle tytölle


Aivan ensiksi varoitus: Tämä postaus on PITKÄ! Mutta asiaa helpottaa kuitenkin se, että siinä on paljon kuvia, jotka on nopea selata läpi. Ilahtuisin kovasti, jos jaksaisitte loppuun asti lukea, mutta ymmärrän täysin, jos ette. Jos yhtään olette minun postauksiani lukeneet, olette varmasti huomanneet, että ne voi toisinaan olla aika pitkiä. Pahoittelen sitä! Minulla on ollut koko ikäni vaikeaa kirjoittaa mitään lyhyesti ja näin ollen en osaa myöskään kuvata asioita vain muutamalla valokuvalla. Ja vaikka sitä on vaikea kuvitella, niin olen jo karsinut aika monta kuvaa ennen blogiin lataamista.. :)

No, joka tapauksessa, yläpuolella on kortti # 17/2010. Esikoiseni täytti syyskuun alussa huimat 2 vuotta ja hänen syntymäpäiväjuhlansa teemaksi muotoutui perhoset. Itse tyttö ei kuitenkaan vielä mitään toiveita ole osannut esittää. Kortti on siis kutsu. Esittelen ensin yhden kortin etu-, sisä- ja takapuolen, jonka jälkeen loppujen kutsukorttien etupuolet. Muut puolet ovat samanlaisia kaikissa korteissa, mutta etupuolen väreissä on eroja.
Minulle tuli mieleen runo: "Perhonen lentää liihottaa, Veeralle (siis lapsen nimi) onnea toivottaa!" Sitä muokkasin seuraavasti: "Perhonen lentää liihottaa, synttärikutsun kuljettaa!" Tämä tietysti siksi, että se samalla informoisi kortin "luonteesta". Sitten sen jälkeen vasta muistin, että se alunperäinen runohan menee näin: "Enkeli lentää liihottaa, Veeralle onnea toivottaa!" Kysynpä nyt siis teiltä: Voidaanko katsoa, että olen muokannut alkuperäistä runoa tarpeeksi, jotta minun voidaan ajatella olevan runon tekijä? Vai olenko syyllistynyt kopioimiseen ja tekijänoikeusrikkeisiin? No, tällainen runo joka tapauksessa lähti matkaan. Yritin netistä etsiä alkuperäisen runon tekijää, jota en löytänyt. Löysin ainoastaan erilaisia muunnoksia runosta.
Tekstin olen kirjoittanut itse leikkaamalleni ympyrälle, johon olen leimasinvärillä tuputtanut väriä ennen siihen kirjoittamista. Ympyrä on kohotarroilla kiinni kartongissa. Stanssatut perhoset (ja paljon muuta) olen saanut aivan ihanalta hyväntekijältä. Myös perhosiin tuputtelin leimasinvärejä. Värit valitsin perhosiin sen mukaan, minkä väriset kukat kortissa oli. Kukat ostin joko Sinellistä tai Suomalaisesta kirjakaupasta -nyt en muista kummasta. Kukan keskellä on Sinellistä ostettu kultainen puolihelmi. Perhoset ja kukat on kiinnitetty glue dotseilla. Kortin kulmat leikkasin kulmaleikkurilla (tosin tässä yhdessä yksi kulma jäi vahingossa leikkaamatta). Oranssin värin valitsin vuodenajan mukaan.

Tämä kortti taitaa olla hyvin erilainen aikaisemmin tekemiini ja sen tyyli taitaa olla lähempänä sitä tyyliä, mitä korttiblogeissa paljon näkee. Nyt en osaa kuvailla tarkemmin, mikä se tyyli on. Tiedätkö yhtään, mistä puhun? Huomaatko yhtäläisyyksiä ensinkään? Siis edelleen se on paljon yksinkertaisempi kuin mitä yleensä korttiblogeissa näkee eikä lähellekään yhtä hieno. Mutta jonkinlainen yhtenevä aavistus silti? No, materiaalit tietysti luo sitä yhtenäisyyttä ainakin. Tällaisilla ostokukilla en ole koskaan korttia tehnyt aikaisemmin ja tämä on myös ensimmäinen kerta, kun askartelen stanssatuilla kuvioilla.


Sisäpuolen vasempaan sivuun tuputin leimasinvärillä perhoskuvion sabloonan läpi. Sabloonana toimi Koukussa kortteihin Salaisista toiveista saamani stanssattu perhonen. Jos en ole näistä salaisista toiveista kertonut aikaisemmin, niin tulen ainakin pian kertomaan. Tässä tykkäsin siitä, että leimasinväri oli hyvin samanvärinen kuin kartonki itse eikä erottunut siitä juurikaan, vaikka kuvio tulikin näkyviin. Oikealla puolella oli sitten tilaa tekstille. Siitä en ottanut kuvaa. Siinä ei ollut mitään koristeluja.

 

Takasivulle leimasin perhos-vaahtomuovileimasimellani useita kuvia ikään kuin kartonki olisi jotain kuviokartonkia / taustapaperia. Tästäkin minun mielestä tuli kiva. Lisäksi signeerausmerkinnät. Koskaan ennen en ole näin ajatuksella ja näin paljon koristellut kortin sisä- ja takapuolta. Se oli mukavaa. Kovin monenlaisia perhosia tuli yhteen korttiin käytettyä, mutta minun silmää se ei häiritse. Häiritseekö sinun? Ja vaikka sanoinkin, että etupuoli on suht yksinkertainen, niin nyt koko kortin nähtyä kortti ei tunnu enää ihan niin yksinkertaiselta, vai?


Tässä vielä lähikuvaa signeerauksesta. Kuva luonnollisesti taas nurinpäin. Mietin pitkään, millaisen signeerauksen haluaisin. Aikaisemmin olen kirjoittanut vain nimikirjaimeni ja vuosiluvun. Ylimpänä on aikaisemmin esittelemäni nimi -leimasin, jonka ostin Kiinasta. Nimi on siis suomeksi ja kiinaksi, mikä on sinällään hölmöä. Miten minun kortit nyt Kiinaan liittyy millään tavalla? Ole ystävällinen ja kerro minulle mielipiteesi: Pitäisikö minun suosiolla jättää tuo leimasin käyttämättä? Minusta oli vaan kiva, että siinä luki Outi, kun blogini nimessäkin on tuo sama nimi. Tuollaista pyöreää Käsin tehty -leimasinta etsiskelin pitkään enkä löytänyt juuri sellaista, minkä jossain olin joskus nähnyt. Tyydyin sitten tähän, koska sekin oli pyöreä ja se oli halpa. Paljon mietin myös, laitanko OK 2010 ympyrän sisään vai ympyrän alle. Kummassa paikassa se sinun mielestäsi olisi parempi? Tai onko sinulla jotain muuta ehdotusta? Lisäksi ihan alimmaisena käsin kirjoittamani blogini osoite. Tosin jatkossa saatan laittaa sinne vielä sähköpostiosoitteeni, jonka otin juuri ihan vaan tätä kortti- ja nettimaailmaa varten.

Alapuolella vielä loput tekemäni kortit:

 # 18/2010
                                                                         # 19/2010
#20/2010
                                                                          # 21/2010

# 22/2010
# 23/2010
# 24/  2010
     Kortin # 25/2010 minä onnistuin jo vahingossa deletoimaan enkä jaksa etsiä ja ladata sitä enää uudestaan.

Ristiäisistä asti on tapanani ollut tehdä juhliin aina myös vieraskirja. Se taitaa olla vieraille sellainen pakkopulla, mutta silti minä joka vuosi sen teen, kun uskon, että lapsista on mukava niitä vanhempana lukea. Tässäkin oranssi kartonki, jonka päällä pieni kakkupaperi, jonka päällä ruskeaa kartonkia (iänikuinen, otettu vanhan vihkon kannesta) kuviosaksilla leikattuna ja sen päällä vielä keltaisella ja oranssilla leimasinvärillä tuputeltu ympyrä, jossa tuo teksti kalligrafiatussilla kirjoitettuna. Kukat ja perhoset samoja ja samalla tavalla tehtyjä kuin kutsukorteissa. Vihkonen pysyy kiinni vanhasta adressista otetulla nauhalla.

Sisäpuolella ohjeistusteksti ja perhostarroja.

Tässä teksti vielä erikseen.

Menulappu toteutettu samaan tyyliin kuin aiemmatkin tuotokset. Se oli esillä tuossa telineessä, jossa pidän aina uusinta saamaani korttia esillä. Keksin laittaa glue dotsilla kiinni vielä tuon perhosen tuohon telineeseen. Perhonen on tullut joskus Kinder-munasta. Minusta se oli tosi hauska idea. Kuten huomaat: paljon ei vaadita minun ilahtumiseen..

Lähikuvaa.


Kortti # 26/2010. Tämän kortin tein syntymäpäiväsankarille. Itse olin tähän aika tyytyväinen. Tämä oli ensimmäinen kortti, jonka tein The Ultimate Crafter's Companion -työvälineellä, jonka ostin tuossa joku aika sitten. Esittelen sen myöhemmin paremmin. Toki kortin olisi voinut tehdä ihan ilman sitä laitettakin.


Idea lähti tutista. Nuorimmaisen tytön tutin imuosa oli nimittäin mennyt rikki. Ja koska tutista tuli mieleeni perhonen samantien, oli se pakko hyödyntää tähän korttiin. Leikkasin imuosan saksilla irti ja sahasin tutin "siivet" ja sen ulospäin näkyvän "napukan" irti toisistaan. Löysin nappikokoelmastani tuollaisen mustan napin, josta myös sahasin sen silmukan irti, mikä toisissa napeissa on sisäpuolella kiinnitystä varten. Minusta tuo nappi kävi kuin nakutettu perhosen keskikehoksi. Olin todella tyytyväinen löydökseeni. Liimasin kuumaliimalla napin kiinni tutin siipiin. Etupuoleksi jäi siistimpi puoli tutin siivistä -ei siis se, mihin tuli sahausjälkiä. Napin ja tutin väliin jätin nuo kukan heteet perhosen tuntosarviksi. Ja koko perhosen liimasin kuumaliimalla vielä korttiin kiinni, kunhan koko perhonen pysyi kasassa. Erikoista kyllä, päivänsankari sai melkein samantien tuon perhosen irti kortista, vaikka luulin, että se varmasti kestää.

Aivan kortin etualalla oli toinen nappi. Mustaa en olisi siihen muuten laittanut, mutta se teki kortista mielestäni jotenkin yhtenäisen, kun perhosen keskikehokin oli musta. Ja tuo kukan muoto oli kiva. Kortin pohjakartonki oli siis violetti. Ja tuohon aaltoilevaan reunaan lisäsin vihreää kimalleliimaa koko kortin mitalle kulkemaan vähän kuin ruohoksi.


Violetin kartongin päälle kiinnitin kaksipuoleisella askarteluteipillä tuollaista kukkaista skräppäyspaperia, jonka olen ostanut joskus Tiimarista. Se kuvasti kukkaketoa, minkä yllä perhonen lenteli.

Sisäpuolella oli vasemmalla onnentoivotuksemme ja oikealla ensimmäinen pilvitaivas-kokeiluni. Hetken tekniikka oli vähän hakusassa ja se näkyy kyllä varsinkin kuviotaustan yläosasta. Laitoin pilvet liian lähekkäin, jonka takia syntyi teräviä kulmia. Kuvan alalaidan pilviin olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Ohjeen tähän löysin yhdestä iki-ihanasta blogista. Sininen leimasinmuste on siskoni tuomista Kiinan leimasinmusteista.


Kortin taakse lisäsin tekstin kera vielä tutin etupuolen "napukan". Prinsessa ei liittynyt mitenkään teemaan, mutta koska tyttömme rakastaa prinsessoja ja kertoo meille monesti: "Minäkin olen prinsessa!", niin halusin liittää tämän prinsessaosuudenkin korttiin. Harmitti vaan, että prinsessan kuva oli hieman hankautunut pois, kun en ymmärtänyt laittaa sahatessa väliin mitään pehmustetta. Puukäsityön termejä en tiedä juurikaan, mutta sellaisessa kiristyslaitteessa se tutti siis oli, minkä vuoksi sahaus onnistui muuten mainiosti. Niin siihen laitteen ja tutin väliin älysin vasta loppuvaiheessa sujauttaa vanhan pyyhkeen kulman.


Tässä runneltu pikku prinsessa lähikuvassa.


Kynttilät oli tietysti oranssit. Ostin Kodin Ykkösestä. Ja kynttilämanseteissa tuollaiset ruskeat helmet. Ostin sen pitkänä nauhana Tiimarista, mutta leikkailin ja muotoilin ne vuosia sitten manseteiksi itse.


Äitini virkkasi oranssit perhoset roikkumaan kattokruunusta. Ihanat!


Lähikuvaa perhosesta. Kovetimme nämä perhoset sellaisella aineella (nimeä en taaskaan muista, mutta kaikille varmaan tuttu). Aine oli vanhentunutta, mutta ajattelimme silti kokeilla. Laitoimme tosi tujun seoksen ja uitimme (ja kuivasimme) perhoset siinä kaksi vai kolme kertaa, mutta silti niistä ei tullut tarpeeksi jäykät. Mutta pysyivät kuitenkin tarpeeksi ojennuksessa, että pystyi laittaa roikkumaan.


Oranssin gerberan huomasin sattumalta kaupassa ja ostin sen, kun väri sattui niin hyvin. Ruskean muoviruukun peittona on askarreltu oranssille kopiopaperille leimatut perhoset. Mutta tämä ei kyllä istu ruukun ympärille ei sitten ollenkaan.

Lähikuvaa perhosista. Oranssilla ja vihreällä Kiinan leimasinmusteella leimatut. Ja leimasin on yhdestä leimasinsetistäni, jossa paljon mm. kukkia.


Äitini teki myös hirmuisen työn, kun virkkasi kaikkiin servetteihin perhoset. Niiden takapuolella on siis lenkki, minkä läpi servetin pystyi pujottamaan. Oransseja ja valkoisia perhosia kelta-puna-oranssisissa kukkaserveteissä.


Lähikuvaa.






Kiinassa asuva siskoni lähetti vähän ennen synttäreitä päivänsankarille syntymäpäivälahjan ja sen mukana aivan sattumoisin perhosmagneetteja täysin tietämättä synttäreiden perhosteemasta. Perhoset pääsivät jääkaapin oveen. Keskellä A4 -kokoinen kuva tytöstämme 1 vuotissyntymäpäivillä. Tähän laitoin näkyville, että vieraat voivat verrata, miten kovasti tyttömme on vuodessa kasvanut. Mieheni vuosi sitten tulostaman kuvan löysin sattumoisin papereistani. En siis tarkoituksella sitä ruvennut tulostamaan.


Olohuoneessa ikkunoiden välissä oli myös perhosia.


Perhoset tulivat Naperokerhon postin mukana. Ne sai leikata irti siitä tiedotteesta. Takapuolelle laitoin valkoista paperia, ettei tiedotteen teksti näy ja laminoin.


Kotivinkki -lehden idean mukaan tein vielä tytön huoneeseen taulun. Lasin jätin pois ja otin käyttöön vaan kultaiset kehykset. Perhoset ovat mieheni tädin tekemiä. Hän antoi ne aika päivää sitten minulle. Minusta ne ovat aivan ihania. Olen sen jälkeen itsekin tehnyt samalla mallilla lehtien sivuja käyttäen noita perhosia. Tein myös itse useammanlaisia malleja, että on erilaisia perhosia. Perhosissa askartelukukkaheteet tuntosarvina. Perhoset on kiinni valkoisessa paperissa glue dotseilla.


Tämä kuva siksi, jotta hahmottuu,minkä kokoinen taulu on.


Biltemasta ostin ikkunavärejä ja piirsin tusseilla kaiken värisiä perhosia tytön huoneen ikkunaan.


Sattumoisin löysin Jyskän varastomyymälästä alennuksesta tällaiset pinnit, joka pääsivät tytön hiuksiin synttäripäivänä.


Sisäänkäynnin luo ostin vielä kanervia, että on ihmisten mukavampi saapua.


Sitten päästään ruokapöytään, jonka toteutuksessa äitini auttoi. Äitini tykkää tehdä myös kukka-asetelmia, mutta tällä kertaa hän tekikin hedelmä/vihannes -asetelman. Minusta tästä tuli todella kaunis. Mukana menossa mandariineja, luumuja, paprikoita, omenoita ja muratin lehtiä. Jalallisella kakkulautasella asetelma korostui entisestään.


Lähikuvaa.






Ystäväpariskunnaltamme olemme joskus saaneet lahjaksi tuollaisen perhoslautasen, johon laitoin oman pihan tyrnimarjoja väriläiskäksi ja toki myös naposteltavaksi, jos joku tykkää.


Kanelinen omenakakku, jonka päälle koristelugeelillä tehtyjä perhosen kuvia. Luulin ostavani sokerikuorrutusta, mutta olinkin vahingossa ostanut geeliä. Geeli valui eikä perhosista tullut kovin kauniita.


Syntymäpäiväkakku: puolukka-rahkakakku kinuski-suklaa -kuorrutteella. Tämä on ensimmäinen täytekakku, minkä olen tehnyt alusta loppuun asti itse. Kyllä: luit oikein. Ihminen voi ehtiä 31 vuotiaaksi ilman täytekakun tekemistä kokonaan itse. Olen kyllä osallistunut täytekakkujen tekoon, mutta tämä on täysin oma luomus. Ja olen tosi tyytyväinen. Yhdistelin eri resepteistä täytteen, kakkupohjan ja kuorrutuksen ja vaihdoin jotain aineksia mieleisekseni. Kakusta tuli hitusen liian kostea, mutta ei liian paha. Puolukka oli hyvä keksintö minulta, vaikka itse sanonkin. Se toi mukavasti kirpeyttä tähän muuten kovin makeaan kakkuun.


Koristeeksi tein perhosia kuten korteissakin ja liimasin ne glue dotseilla KK:n kirppikseltä ostamiini kukkiin. Kukan varren teippasin ympäri, ettei mene ihan kakkuun. Ja tavan synttärikynttilöitä kakun keskelle.


Lähikuvaa.


Koska olen aivan onneton saamaan kakun reunasta siistin kuorrutteella (vinkkejä otetaan vastaan!!), laitoin ihan tavan kaupasta löytämiäni suklaavohveleita kuorrutteella kiinni kakun reunoille. Ja tyrnejä vielä vohvelin päälle. Vähän kaiversin veitsellä suklaata pois sisältä, että tyrnit pysyivät paremmin paikoillaan. Tästä ideasta tykkäsin kovasti.


Yläpuolella parhaat viipaleleivät, jotka olivat mielestäni tosi hyviä, vaikka en hirmuinen keksin ystävä olekaan. Vielä parempia niistä tuli, kun ne saivat vähän kosteutta itseensä pöydällä ollessaan. Alapuolella herrasväen leivät. Myös ne oli hyviä, mutta ei niin hyviä kuin viipaleleivät.


Lähikuvaa.



Marsipaanipitko. Itse en pidä marsipaanin mausta, vaikka sitä tykkään käyttääkin koristelemiseen. Tähän marsipaani tuli kuitenkin osaksi täytettä. Ja yllätyin kyllä, hyvää tuli tästäkin.


Lähikuvaa.


Munavoita.


Pororullia. Täyte käärittiin valmiisin ostorieskarulliin.

Lähikuvaa.


Lohirullia. Tykkäsin pororullista, mutta niissä oli aika vahva poron maku, niin nämä lohirullat oli enemmän minun mieleen. Mieheni tykkäsi taas enemmän porosta.


Pakastekarjalanpiirakoita.


Synttäripöytä.


Lähikuvaa.

Ja tähän loppuun en laita enää mitään onnellisia lisäyksiä -eiköhän tässä ollut ihan tarpeeksi lukemista jokaiselle. Jos pääsit tänne asti, niin voit taputtaa itseäsi olalle. Hienosti riitti kärsivällisyytesi! Kiitos! Ja niille vielä lisäkiitos, jotka jaksavat kaiken tämän jälkeen jättää kommentin! :)