"Onni -projekti"

Juu, ideoita tuntuu olevan vaikka kuinka, mutta mistä aikaa toteutukselle?! Kauan sitten luin kirjan "Sata tapaa sanoa rakastan sinua" (muistaakseni se oli tuon niminen). Siitä syntyi itsellenikin halu tehdä jotain pieniä yllätyksiä läheisilleni ja kavereilleni, mistä heille tulisi hyvä mieli. Muutamalle ehdin näitä yllätyksiä tehdä, mutta siihenpä se projekti sitten tyssäsi.

Keksin listan kysymyksiä, joihin tuttavani vastasivat. Kirjoitin vastaukset ylös. Kysyin monessa eri muodossa asioita, mistä ihmiset tykkäävät, mistä ovat kiinnostuneita, mistä heille tulee hyvä mieli, mistä he nauttivat, mikä auttaa heitä rentoutumaan ja muuta sellaista. Näitä vastauksia lukiessani keksin sitten jotain pieniä asioita, mitä itse tekisin heitä ilahduttaakseni. Nämä vastaukset minulla on edelleen tallessa.

Esimerkiksi jos joku sanoi nauttivansa auringonlaskuista, maalasin hänelle kuvan auringonlaskusta. Tai saatoin viedä ulko-oveen roikkumaan pussin leivonnaisia pienen viestin kera. Mieheni ja minä teimme aikoinaan monesti toisillemme sellaisia "vihjeratoja". Eli esim. laitoin jääkaapin oveen jonkun vihjelapun, joka johdatti seuraavan vihjeen luokse jne. Siinä saattoi lukea vaikkapa näin: "Ota kolme askelta oikealle ja viisi vasemmalle. Etsi seuraava vihje." Vihjelappuja saattoi olla useitakin. Viimeisestä paikasta löytyi sitten joku pieni yllätys tai kirjoitettu teksti. Vaikka nämä yllätykset ovat todella pieniä, niin niitä oli kiva tehdä ja niiden tekemisestä tuli hyvä mieli. On mukavaa huomioida toista varsinkin silloin, kun toinen ei ole pyytänyt mitään.

Minua huomioitiin tänään juuri tuolla tavalla. Kaverini tuli tuomaan minulle kaksosrattaat, jotka ostin hänen ystävältään. Samalla hän sitten kolasi pihan lumesta. Itse en siihen puuhaan ryhdyn näin raskaana ollessa ison mahan kanssa. Ei minulla tuollaisia tuttavia ole ennen ollutkaan. Minulle tuli tästä huomaavaisuudesta hyvä mieli, vaikka olenkin huomannut, että minun saattaa toisinaan olla hieman vaikea ottaa apua vastaan. Tai ainakin pyytää apua. Meillähän minun mies hoitaa nuo lumityöt, mutta ei juuri silloin ollut kotona. Joten Siru, jos luet tätä, niin kiitos vielä kerran!

Aina ei siis toisen huomioiminen ja auttaminen tarvitse olla niin suunniteltua. Itse olen kovin suunnitelmallinen ihminen. Spontaaniutta voisin mielelläni ottaa itselleni lisää.. Ja olisi ihana jatkaa tätä projektia joskus, mutta tällä hetkellä taitaa olla niin monta rautaa tulessa samaan aikaan, ettei kannata edes uneksiakaan..

"Onnea on kauniisti kirjoitetut kirjaimet."