Tämä idea tuli minulle lapseni vauvakirjasta, jossa pystyi liimaamaan isovanhempien kuvia sukupuuhun. Halusin tehdä tästä vähän laajemman version. Ajattelin, että se olisi kiva omille lapsille annettavaksi, mutta myös itselle katseltavaksi. Ja toki ajattelin tuon tuotoksen antaa myös läheisille, kunhan nyt joskus saisin sen valmiiksi.
Niinpä olen kysynyt omilta vanhemmiltani sekä tädiltäni tietoja sukulaisista: syntymä- ja kuolinaikoja, ammatteja, kiinnostuksen kohteita, lasten nimiä jne. Lisäksi jos jostain ihmisestä on joku muisto, joka kertoo tämän luonteesta erityisesti, niin sen olen myös lisännyt. Nämä samat asiat olen kysynyt mieheni vanhemmilta. Mieheni mummolta sain lainaan valmiin sukututkimuksen hänen omasta suvustaan. Siihen en tosin ole vielä ehtinyt perehtyä.
Myös valokuvia olen valikoinut omilta vanhemmiltani skannattavaksi ja sukuselvitykseen liitettäväksi. Varsinainen työ on kuitenkin vielä tekemättä. Se ei aivan käden käänteessä käykään..
"Onnea on turhista tavaroista eroon pääseminen."
Voi että sukupuun tekeminen olisi kyllä kivaa. Mutta meillä on niin valtava suku, että oksat ei mahdu puuhun! Joskus mietin, että olisi kiva olla itselleenkin sellainen. Vaikka ihan perusmallinenkin. Vaikka kaikki iso-isovanhemmista lähtien. Tiedän toki nimeltä isovanhempieni vanhemmat (hetkinen, enpä muista niitäkään kaikkia), mutta en muista kaikkia isovanhempien sisaruksia. Sitten heidän lapset (vanhempieni serkut) ja vielä heidän lapset... eli minun pikkuserkut. Ja heidän lapset. Joskus noin 15 vuotta sitten äitin kanssa laskettiin noin suurinpiirtein minun pikkuserkkuja ja niitä oli muutama sata jo silloin. Ja ainakin tuossa tammikuun alussa syntyi taas yksi lisää!
VastaaPoistaHa. Sitten kun tekisi mahdolliselle omalle lapselle vielä, niin siihenhän tulisi toinen puoli lisää. Aika mahdoton juttu! :D
P