Yhdessä lukeminen

Vaikka tarkoitukseni on kirjoittaa postaukseni perään aina joku asia, mikä tekee minut onnelliseksi, niin tämän ajattelin kirjoittaa ihan omaksi postaukseksi. Syytä en tiedä. Ainakin se olisi ollut hyvin vaikea kiteyttää yhdeksi lauseeksi. Tuli vaan toissailtana mieleen nukkumaan mennessä tämä minun ja mieheni vanha tapa ja ajattelin, että siitäpä olisi kiva kirjoittaa blogiin. Onhan sen yksi minun onnen kipinä, vaikkakaan ei liity mitenkään käsillä tehtyihin asioihin.

No, nyt asiaan.. Eli kun molemmat tykätään lukea kirjaa sängyssä ennen nukahtamista, niin joskus kauan sitten meille tuli sellainen tapa, että luimme kirjaa yhdessä vuorotellen. Eli toinen aloitti lukemaan ääneen ja toinen kuunteli (siinä oman kullan kainalossa oli aikasta mukava kuunnella)  ja sitten toinen luki ääneen ja toinen kuunteli. Me aloitettiin lukemaan tällä tavalla Taru sormusten herrasta -kirjaa. Valittiin se kirja siis yhteistuumin. Aika pitkälle päästiin, mutta ei muistaakseni loppuun asti. Kyseinen kirjahan on ihan mahdottoman pitkä. Tämähän ei kuitenkaan ole mikään syy -ei oikea sellainen ainakaan. Minä olen kaksi ellei kolme kertaa aloittanut sitä kirjaa lukemaan enkä koskaan ole päässyt loppuun asti. Vieläköhän se päivä joskus koittaisi..

Minusta se oli tosi mukavaa yhteistä puuhaa tuolla tavalla yhdessä lukeminen. Ei sitä tietysti aina jaksa sellaista ja nykyään ollaankin tehty sitä aika harvakseltaan. Johtunee todennäköisesti mm. siitä, että minä en esimerkiksi valitettavasti jaksa pahemmin iltasella lueskella lasten synnyttyä.

Onkohan tällaista tehnyt kukaan muu ja miltä tämä kuulostaa?

Pahoittelut muuten, kun postauksia on tullut viime aikoina tosi vähän. Tuntuu, että on sata rautaa taas tulessa eikä ehdi mitään tekemään kunnolla. Ja vaikka tekee ja tekee, niin mitään ei saa aikaiseksi. No, joskus se on sellaista. Vastapainoa sille, kun tuossa joku tovi aikaisemmin sain ihan mahdottomasti tehtyä vaikka mitä.