Askarteluhistoriani

Laitoin jo aika päivää sitten KK:hon pystyyn ryhmän, jonne jokainen voi käydä kirjoittamassa tarinan siitä, minkälaisen taipaleen kautta on kehittynyt sellaiseksi kortteilijaksi, mitä tänä päivänä on. Lisään oman vastaukseni myös tänne blogiini luettavaksi:

Itse olen askarrellut koko ikäni ja tehnyt jos jonkinmoista. Kortteja olen myös tehnyt jo lapsesta asti. Ehkäpä ensimmäiset kortit oli äitien- ja isänpäiväkortteja. Kortteja tein milloin mistäkin materiaalista. Kaikki kelpasi. Ja kelpaa edelleen. Tungen mitä ihmeellisimpiä asioita kortteihini: tuohea, siemeniä, pieniä ilmapalloja, pitsiä, huopaa, jäkälää, nahkaa, kankaita, vanhoja korujen osia, lehdistä leikattuja kuvia, leimakuvia, sapluunakuvia, tarroja, rautalankaa, huopaa, kuviorei'ittimen kuvia, prässättyjä kukkia, tekokukkia jne. Tykkään kovasti kierrättää kortinteossa ja katson kaiken, mikä kädestäni roskiin menee, sillä silmällä, että voisiko sitä hyödyntää johonkin muuhun. Musta on tosi hauskaa yrittää keksiä vanhoille materiaaleille uutta elämää. Pääsee luovuus töihin.

Eli joulu-, äitienpäivä, isänpäivä, syntymäpäivä ym. onnittelukortit olen tehnyt aina itse. Mutta aina olen tehnyt niin, että olen kasannut pari kolme kertaa vuodessa kaikki korttimatskut pöydälle ja tehnyt niitä sitten oikein liukuhihnalta koko viikolopun. Ja sitten odottanut kuin kuuta nousevaa sitä seuraavaa kertaa.. Ja kortteja on tullut valtava määrä. Tosin tyylini on paljon yksinkertaisempi kuin monen. Joten aikaa on mennyt vähemmän yhtä korttia kohti. Kortteja on tosi paljon yli oman tarpeen. Mulla on ne kolmessa haitarikansiossa ja tykkään pitää niitä siellä, kun jokaisella lokerolla on oma teemansa. Esim. synttärikortit yhdessä lokerossa jne. Löytää helposti, kun tarviaa.

Blogin kirjoittamista olen miettinyt jo pitemmän aikaa, mutta vasta tämän vuoden alusta aloin pitää tätä. Tänne laitan korttini ja kaikki muut kädentyöt. Olisiko se ollut joskus keväällä, kun löysin tänne Koukussa kortteihin ja vähän sitä ennen osallistuin ensimmäiseen korttihaasteeseeni. Samalla löysin minulle aivan uuden maailman ihmisten korttiblogeja lueskellessani. On ollut ihanaa nähdä toisten kortteja ja saada paljon uusia ideoita. Omassa tuttavapiirissäni ei kauheasti ole muita kortteihin hurahtaneita kuin minä, joten ihana asia, jos tätä kautta tapaa muita samantyylisiä ihmisiä.

Ja ensimmäiseen haasteeseen kun tein korttia, tuli siihen ihan eri tavalla panostettua ja mietittyä sitä, kun teki vain esim. yhden kortin viikossa. Se oli mulle jotenkin ihan uutta. Ja tää tapa on aivan ihana kyllä nyt. Kortista tulee paljon huolitellumpi ja suunnitellumpi. Ja tällä tavalla saa pitää rakkaan harrastuksen koko aika elämässä ja arjessa kiinni. Kun vaan aikaa olisi enemmän.. Minä niin mielelläni näpertelisin kaiket päivät, jos vaan pystyisin.

Valitettavasti KK:hon liittymisen jälkeen on rahaa ruvennut minullakin palamaan -ainakin siihen verrattuna kuin aiemmin. Nyt olen ostanut lisää leimasimia. Vaikka olenkin aiemmin leimaillut, niin en ole tällä tavalla niitä väritellyt aiemmin. Leimakuva ei ole ollut minulla siinä määrin kortin pääosassa kuin nykytrendi näkyy olevan. Mutta sitä olen aloittanut kokeilemaan. Värittämisestä, piirtämisestä ja maalaamisesta olen aina tykännyt.

Nyt haluaisin kovasti ostaa sitä koholakkaa. Joku cuttlebugikin kiinnostaisi, mutta on aika mahdottoman kallis vekotin.. Ja boordileikkuria mulla ei ole, sekin kiinnostaisi.

3D-kuvia ostin ihan vähän aikaa sitten kokeilumielessä ekaa kertaa, kun monet on siihen kerta niin tykästynyt. Mutta kuvia katsoessani arvelen, että se ei tule olemaan minun juttu. En varmaan tule tykkäämään siitä leikkaamisosuudesta. Tosin ostin yhden valmiiksi stanssatunkin. Mutta silti tuntuu, että se ei ole minun tyylinen juttu. Mutta kunhan nyt kokeilen ensin.. Leimailuun voisin enemmänkin hurahtaa..

 

"Onnea on kyseleminen."

(Toisinaan voisi luulla, että minulla on kyselyikä menossa.. ;))